Tutkimustietoa seniorivapaaehtoisuudesta

 

Vapaaehtoistoiminta tuo hyvinvointia eläkeiässä

Eläkepäivillä on usein aikaa ja vapaus tehdä itseä kiinnostavia asioita. Moni on sitä mieltä, että eläkkeellä kannattaa ”lähteä liikkeelle” – muiden ihmisten pariin tekemään, harrastamaan ja osallistumaan. Yhä useammin työuran jälkeen vietetäänkin aktiivista ja vireää elämänvaihetta, kolmatta elämää.

Vapaaehtoistoiminta (volunteering) sen laajassa merkityksessä on tutkimusten mukaan merkittävä tekijä eläkeikäisten hyvinvoinnille. Vapaaehtoistoimintaan osallistuminen hidastaa koetun terveydentilan ja toimintakyvyn huononemista sekä masennusoireiden lisääntymistä. Myös tyytyväisyys, onnellisuus ja itsetunto on havaittu vapaaehtoistoimintaan osallistumisen myönteisiksi seurauksiksi.

Vapaaehtoisuus ja terveys

Vapaaehtoistyön tekeminen ennakoi iäkkäiden ihmisten joukossa parempaa koettua terveyttä, toimintakykyä, fyysistä aktiivisuutta sekä vähäisempää masennusta ja kuolleisuutta. Vapaaehtoisena toimiminen näyttäisi viivyttävän terveyden huonoksi kokemista ja toimintakyvyn laskua. Terveyden ja vapaaehtoisuuden suhde on silti monimutkainen ja yksilöllisiä eroja esiintyy. Vapaaehtoistyö voi myös esimerkiksi uuvuttaa, jos sitä tekee liikaa. Vapaaehtoistoimintaan osallistuminen näyttäisi kuitenkin vaikuttavan ennen kaikkea myönteisesti niin fyysiseen kuin mielenkin terveyteen ja tarjoavan siten merkittäviä hyötyjä eläkeikäisten elämässä – itse asiassa enemmän kuin nuoremmille.

Vapaaehtoisuus ja tyytyväisyys elämään

Vapaaehtoisena toimimisen on havaittu myös vaikuttavan tyytyväisyyteen ja onnellisuuteen: vapaaehtoistoimintaan osallistuvien ikääntyneiden joukossa ollaan tyytyväisempiä elämään kuin niiden joukossa, jotka eivät osallistu. Aktiivisuus ylipäänsä lisää onnellisuuden ja hyvinvoinnin tuntemuksia, mutta erityisesti niitä lisäävät sosiaalinen ja tuottava tekeminen kuten osallistuminen johonkin ryhmän tai yhdistyksen toimintaan tai vapaaehtoistyöhön. Eri sisältöisellä tekemisellä on ymmärrettävästi hiukan erilainen merkitys ihmisille ja sitä myötä myös vaihteleva merkitys mitattaessa onnellisuutta tai tyytyväisyyttä elämään: esimerkiksi Britanniassa havaittiin 1167 vastaajan joukossa, jotka olivat iältään 50-75 -vuotiaita, että vapaaehtoistyö oli jonkin verran merkittävämpää tyytyväisyyden tunteelle kuin liikunta, opiskelu tai muu harrastaminen. Erityisesti ne, jotka laajentavat tai lisäävät osallistumistaan eläkeiässä kokevat voivansa hyvin useammin kuin muut. Tutkimusten tulokset eivät kuitenkaan ole täysin yhteneväisiä, sillä australialaisessa tutkimuksessa havaittiin, että jonkin verran vapaaehtoistoiminaan osallistuvien psyykkinen hyvinvointi oli keskimäärin parempi kuin paljon vapaaehtoisina toimivien ja niiden, jotka eivät toimineet vapaaehtoisina. Huomattavan suuri määrä vapaaehtoisuutta voi myös uuvuttaa ja olla siten haitallista hyvinvoinnille.

Vapaaehtoisuus ja mielenterveys

Vapaaehtoisena toimimisen on todettu vähentävän masennusoireita. Vapaaehtoisuus suojaa alakuloisuudelta eläkeiässä sekä naisia että miehiä. Masennusta voi siis torjua olemalla aktiivinen. Vapaaehtoisuuden myönteinen vaikutus masennusoireisiin ulottuu myös niihin ihmisiin, joiden toimintakyky on rajoittunut: pysyvä osallistuminen esimerkiksi vapaaehtoisryhmiin voi tukea fyysisten ongelmien kanssa jaksamista.

Joissakin tutkimuksissa on selvitetty myös vapaaehtoisuuden merkitystä identiteetille: vapaaehtoisena toimiminen tarjoaa suojaa identiteetille ja tarkoituksellisuuden tuntemuksille muiden roolien vähentyessä.

Kirjallisuutta

 

Mikä motivoi vapaaehtoisuutta eläkeiässä

Iloa, mielekkyyttä ja itsestä huolehtimista

Eläkeiässä vapaaehtoistyön tekemistä motivoi auttamisen rinnalla eläkkeelle jäämisen merkitys elämänmuutoksena: työn tilalle etsitään mielekästä tekemistä, työtovereiden välisen vuorovaikutuksen tilalle muita sosiaalisia suhteita ja työn päättymisen jälkeen pyritään olemaan hyödyllisiä yhteisön jäseniä muita auttamalla – vapaaehtoisuudesta löytyy merkityksellinen rooli työiän jäätyä taakse.

Toinen esiin nouseva seikka koskee osallistumisen iloa. Mukaan lähdetään eläkeiässä juuri tehtävien vapaaehtoisuutta korostaen, itselle sopivassa tahdissa ja omien voimavarojen ja kiinnostuksen kohteiden pohjalta, jolloin vapaaehtoisuus tuo iloa elämään. Iloa saadaan siitä jos voi auttaa muita ja olla hyödyksi, mutta myös siitä että tapaa muita ja siitä että toiminta on mukavaa tai virkistävää.

Kolmas eläkeikäisille tärkeä seikka osallistumisessa on itsestä huolta pitäminen. Aktiivisuus ja osallistuminen tiedetään hyödyllisiksi, ja esimerkiksi yhdistystoiminta, liikuntaryhmät, muistikerhot tai auttava vapaaehtoistyö nähdään itseä virkistävinä ja hyvinvointia edistävinä.

Yleisimpänä kannustimena osallistumiselle mainitaan oman hyvinvoinnin ja terveyden ylläpito. Osallistumisen koetaan vaikuttavan kokonaisvaltaisesti niin fyysiseen ja psyykkiseen kuin sosiaaliseenkin hyvinvointiin. Osallistuminen antaa myös mielekästä tekemistä ja ohjelmaa arkea rytmittämään.

Osallistuminen vapaaehtoistoimintaan samanikäisten kanssa koetaan erityisen antoisaksi

Osallistuminen tarjoaa myös joukkoon kuulumisen tunteita, säännöllisyyttä sekä merkitystä. Joskus osallistujat voivat saada enemmän kuin odottavat, esimerkiksi ystäviä ja mahdollisuuden jakaa ja oppia. Osa eläkeikäisistä arvostaa sitä, jos toiminta tapahtuu eläkeikäisten kesken. Tällainen vertaisten kesken tapahtuva vapaaehtoistoiminta tarkoittaa esimerkiksi sitä, ettei tarvitse kokea olevansa autettavana tai joutua iän vuoksi syrjään. Erityisesti miehet voivat nauttia toiminnan tuomista uusista sosiaalisista verkostoista ja tuesta. Uudet verkostot ja tuki ovat merkityksellisiä erityisesti menetyksiin liittyvissä elämäntilanteissa. On myös helpottavaa, kun toiset ymmärtävät sairauksia ja vaivoja ja ja voinnista saattoi puhua avoimesti.

Moni seniorivapaaehtoinen nauttii myös siitä, että pystyy olemaan hyödyksi ja käyttämään elämän varrella oppimiaan taitoja ja osaamista. Vapaaehtoistoiminta on siis paljon muutakin kuin vapaaehtoistoimintaa senioreille.

Vapaaehtoistoiminnan tuomat yhteisöt ja ystävät lisäävät varttuneiden vapaaehtoisten hyvinvointia

Seniorivapaaehtoiset ovat tyytyväisempiä elämäänsä kuin ne, jotka eivät osallistu vapaaehtoistoimintaan.  Vapaaehtoistoiminta tarjoaa myönteisiä kohtaamisia ja sosiaalista tukea. Vapaaehtoistoiminnan kautta löytyneet uudet ihmissuhteet tarjoavat luottamusta herättävän tukiverkoston, jossa tavataan ennen kaikkea mukavissa ja mieltä ilahduttavissa merkeissä. Myös yhteisillä kohtaamispaikoilla on merkitystä. Osallistuminen koetaan hyvää tekeväksi, sillä ilmapiiri on myönteinen, tekeminen antoisaa ja mielekästä ja osallistumisen tuoma ohjelma tarjoaa vaihtelevuutta ja rytmiä arkeen. Kohtalotovereiden tapaaminen ja jaettu tekemisen ilo ovat eläkeiässä tärkeitä lähimmäisyyden ulottuvuuksia. Kohtaamispaikoilla on yhteiskunnallista merkitystä eläkeikäisten aktiivisuuden sekä kotona asumisen mahdollistajina.

Kirjallisuutta

 

Seniorivapaaehtoisuutta on alettu tutkia satunnaistetuilla tutkimusasetelmilla

Tieteen vallitsevaksi normiksi asettunut satunnaistettu koeasetelma on astumassa myös seniorivapaaehtoisuuden tutkimukseen. Saksassa ”Active Retirement”-tutkimuksessa 280 iäkästä kansalaista satunnaistettiin koe- ja verrokkiryhmään niin, että koeryhmää motivoitiin osallistumaan vapaaehtoistoimintaan. Koeryhmälle kerrottiin kasvokkain vapaaehtoistoimintaan iäkkäänä osallistumisen hyödyistä ja heitä motivoitiin myös muin tavoin. Kuuden viikon seurannassa koeryhmä lisäsi vapaaehtoistoimintaan osallistumistaan enemmän kuin seurantaryhmä, jota ei motivoitu. Vapaaehtoistoimintaan osallistumisen hyödyistä kertominen siis kannustaa ja motivoi siihen osallistumista iäkkäänä.

Australiassa puolestaan on käynnistynyt 2015 seniorivapaaehtoisuuden terveysvaikutuksista satunnaistettu koe. Asetelmassa on mukana 400 perustervettä, yli 60-vuotiasta eläkeläistä. Koeryhmää on pyydetty toimimaan vapaaehtoisena vähintään tunnin viikossa puolen vuoden ajan. Sekä koe- että verrokkiryhmältä kerätään tietoa aktiivisuudesta, fyysisen ja psyykkisen terveydentilan muutoksista sekä esimerkiksi vapaaehtoisuutta koskevista asenteista. Tutkijat olettavat saavansa tietoa myös vapaaehtoistoimintaan mukaan lähtemisestä sekä siitä pois jättäytymisestä eläkeiässä.

Kirjallisuutta